The Rosenbergs make me so happy. I bought their Mission: You (2001) album and was hooked.Again, there isn’t anything particularly new about this pop. The Rosenbergs basically sound like The Posies with Steve Ward (with a hint of Michael Stipe) singing. Somehow, I still have constantly found myself listening to these simple, bouncy pop songs. It’s the wonderful, fresh, hook-filled, and distinctive melodies of lead singer and songwriter David Fagin that draw my attention.
My favourites on the album include Sucking on a Plum, Little Lie, In Pursuit, Fast Asleep, and After All, all of which feature a killer arrangement and melody. Little Lie and In Pursuit especially keep forcing me to play them all over again.
This album is far from perfect, though. There are a couple of songs that are quite average, which makes me a bit disappointed. However, I don’t let it bother me too much. I focus on the best songs instead. Mission: You contains many great songs. I’m quite sure I’ll pick up other stuff from these guys, too.
The Rosenbergs at MySpace
The Rosenbergs’ official website
3 comments:
Onechordin avulla tänne päädyin, ja mielenkiintoiselta blogilta vaikuttaa. Uusia tuttavuuksiakin on jo tullut vastaan, kiitoksia niistä.
Tuo Rosenbergsin levy on tosiaan oikein mainio. Tuli mieleeni, että mainitsemasi epätasaisuus on aika monen muuten erinomaisen powerpop-levyn vaiva. Rosenbergsin lisäksi ainakin Fountains of Waynella taso vaihtelee välillä reilumminkin.
t. Jarmo
Hei Jarmo! Mukavaa että pistäydyit tänne lueskelemaan ja kommentoimaan.
FOW'n levyillä esiintyy kieltämättä paikoin pientä horjumista. 14 tai 16 raidan laittaminen lähes joka levylle on yleisesti ottaenkin aika riskaabelia, jos täydellistä kokonaisuutta tavoittelee.. Suuresta laadun vaihtelusta en kuitenkaan ole FOW'n tapauksessa ihan varma. Ei siellä mielestäni mitään mahdottoman suurta vaihtelua esiinny (ellet sitten tarkoittanut Out-of-State Platesia.. :)
Se on kyllä varmaa, että en osaa suhtautua tarpeeksi kriittisesti näihin kaikkiin mahtaviin levyihin. Yleensä mulla on taipumus olla täysin tyytyväinen, kunhan mitään täydellisiä rimanalituksia ei esiinny (ja niitä ei todella ole vielä tullut juurikaan vastaan powerpopissa). Varaa olisi siis olla paljon kriittisempikin.
Taisin ilmaista itseäni vähän huonosti. Tarkoitus oli siis sanoa, että aika monella powerpop-levyllä on muutama liki täydellinen popbiisi ja muutama sellainen joka ei ole. =) Esimerkkinä käytin FoWia kun se tuli ekana mieleen, ja kun mielestäni niiden jokaisella levyllä on muutama huti. Myös sillä ekalla, joka on kuitenkin ihan mahottoman hieno levy.
Tietenkin vaatimukseni täydellisistä levyistä on hieman kohtuuton, mutta Teenage Fanclubia kuunnellessa oppii liian hyvälle. =)
Post a Comment